Himoilua

Kiitos ja anteeksi pienoisesta päivittely tauosta, sanotaanko nyt vaikka näin että minulla on ollut HIEMAN muuta elämää tuolla todellisessa maailmassa, internetin ulkopuolella ;) Eikä sen puoleen ole ollut inspiraatiota kirjoittaakaan mitään, vaikka olisi liikenyt tovi aikaa täällä.
Nytpä siis voisin jauhaa paskaa sydämeni kyllyydestä, mutta keskityn kylläkin lähikuukausien tapahtumiin, sillä Muusin muisti on kuin myyrällä ( ehhh?)
Tosiaan, tuossa jokunen kuukausi olen taipunut hienoisesti materialistiseen himoitsemiseen, mikä on johtanut erinäisiin hairahteluihin, erinäisten objektien ostamiseen :) Ensimmäisenä mainittakoon vaikkapa hullunhimoni merenneito malliseen hamoiseen. Tämmöistä olen jo tovin koittanut tiirailla vaateputiikkien näyteikkunoista, sekä netistä kaikenmuailiman kojoottipuodeista, tuloksetta tosin. Blackgroupilla kyllä oli pari "sinnepäin" tyylistä, mutta kokonaisuuden pilasi järjetön karvaryijy hameen helmassa, tässähän kumminkin ollaan kesähametta hakemassa!
Vaikka eihän sitä toki koskaan tiedä, jos vaikka nilkkoja palelee helteillä..
 Jokatapauksessa päätin turvautua vanhaan kikkaan ja hyväksikäyttää ystävien kädentaitoja. Lumin perkele oli tuona ajankohtana Englannin maaperällä ja himoni kasvoi niin järjettömäksi, etten tohtinut varrota enempää.. Joten otin yhteyttä pieneen hobitti ystävääni Limppuun joka loihtikin parissa päivässä erittäin kauniin yksilön, vieläpä katseen kestävään hintaan.

Ja tässä kuvatusta hameesta

 

 

 

 

 

 

Ja jatketaan edelleen tällä materialistisella linjalla :) Olen jo kauan haaveillut isosta peilistä tänne pesäkolooni, tietysti näyttävillä kehyksillä. Sellainen vihdoinkin löytyi sitten random reissulla Ideaparkiin, pienen purnaamisen jälkeen sain vanhemmat heltymään, että otettaisiin peili samantein mukaan.
Vielä sitä ei tosin olla seinään asti saatu -___- Mutta pistänpä vähän näytille kapinetta silti

<3

Mutta jatkan lätinääni tässä muutaman päivän sisään taas :)

Vauva koiran vierailu

Viikonloppu sujui eittämättä varsin messevästi hyvässä seurassa ja mitä todennäköisimmin kera hyvien juomien, viimeinen päätelmä perustuu ihan vain seuraavan aamun olotilaan (näin sivistyneesti sanottuna ja vieläpä ykistyiskohtiin kajoamatta :>) Kuvia ei valitettavasti nuilta kekkereiltä tullut otettua, mutta kerrottakoon lyhyesti että olin pukeutunut China Townista ostamaani kimonoon, mustiin pillifarkkuihin ja komeuden (karuuden) kruunasi aikaisemmin viikolla kyhätyt irtorastanperkeleet.
 Mutta eipä niistä pidoista sen enempää sitten, keskittykäämme sunnuntaihin, jona ei koettu kovinkaan euforisia tuntemuksia, pahimman vaiheen kärsittyä päätin Nannan kanssa lähteä käymään Salessa hakemaan vähän jotain mättöä ja tarkoituksena piti olla palata minun luokse sitten jatkamaan koomailua. Kuitenkaan emme päässeet koskaan meille, saati sinne Saleen, matkan keskeytti pieni toyvillakoiran pentu! Yhtäkkiä näimme kuinka autotiellä juoksi jokin musta möykky, vasta kun se oli juossut syliin tajuttiin että sehän on pieni koiranpentu.
 Kaveri oli ilmeisimmin lähtenyt vähän tutkimaan maailmaa, harmi vain että oli turhan pieni ja nuori tekemään sitä omin kuonoinensa (: Siinä sitten oltiin koira sylissä (joka vapisi ja tärisi peloissaan) ja pohdittiin mitähän vittua sitä pitäisi tehdä, kyseltiin vastaan tulevilta koirienulkoiluttajilta oliko taapero tutun näköinen, muttei kukaan tunnistanut, noh seuraavaksi käytiin Salessa ilmoittamassa kadonneesta koirasta ja sen jälkeen lähdettiin Nannalle ihmettelemään tilannetta. Täytyy sanoa että taapero oli aivan ihana tapaus, todella hellyydenkipeä ja luottavainen, ottaen huomioon että oli ihan vieraassa paikassa ja vieraiden ihmisten kanssa :(
 Onneksi Nanna omistaa isovanhempiensa kanssa puoliksi koiran, niin tarvikkeita löytyi pikkuiselle (:. Pian alettiinkin sitten soittelemaan löytöeläinpaikkoihin että kaipaisiko joku jo pientä pentua, silloin kukaan ei ollut vielä ilmoitusta tehnyt joten jätettiin omat yhteystiedot sinne. 1,5h odottelun jälkeen pian soittikin jo riemuitseva omistaja ja oli ikionnellinen kun pallero oli turvassa, omistajat tulivatkin pian hakemaan taaperon ja siinä ovensuussa naureskeltiin yhdessä pikkukaverin tempaukselle. Omistajista toinen oli ollut ulkona tamppaamassa mattoja ja hänen vaimonsa oli sitten päästänyt koiran pihalle vähän pyörimään, tamppaamassa ollut mies ei ollut tätä huomannut joten hän oli vain painellut takaisin sisälle. Heidän pihansa oli kuulemma aidattu, mutta lumen paljouden vuoksi taapero oli päässyt karkuun :D


Onneksi 4kk vanha taapero pääsi turvallisesti kotiinsa, kamalaa edes kuvitella mitä sille olisi voinut käydä...

Tunnustelen

Hämmentyneenä otan vastaan Sanni palleroiselta Stylish Blogger Awardin, itse en koe olevani moisen tunnustuksen arvoinen, mutta menköön nyt kun on jo  mennäkseen. Näin ollen saan (joudun) kertomaan itsestäni 7 faktaa (this is going to be interesting...or not)

1. Ensinnäkin rakastan musiikkia, mutta jostain kumman syystä en viihdy keikoilla. Toki joskus piipahtelen joidenkin bändien keikoilla, mutta jotenkin en tunne oloan kotoisaksi suurissa ihmismassoissa, lisäksi keikoilla käymättömyyteeni vaikuttaa tinnitukseni (korvatulpat on keksitty tietenkin...)

2. Olen erittäin ärhäkkä persoona, monet sanovat että olen pelkkää tulta ja tappuraa ja aina toisinaan se todellakin pitää paikkansa, varsinkin jos ajaudun sanaharkkaan ihmisten kanssa. Monet myös kuvailevat luonnettani vittumaiseksi, koska sanon mielipiteeni suoraan, yhtään kaunistelematta ja uskallan olla täysin erimieltä enemmistön kanssa

3. Liikutun järjettömän helposti, vaikka välillä tuntuu että miulla on kiven kova kuori, mutta uskokaa pois miun itkemiseen ei paljoakaan vaadita! Ja kun pääsen itkemisen makuun, nii ei sille ihan heti loppua näy

4. Stressaannun herkästi asiasta kuin asiasta ja kun lopulta saan stressaavan asian hoidettua, miut valtaa käsittämätön mielenrauha ja vellon sitten siinä tuntemuksessa jonkin aikaa

5. Minut saa raivon partaalle tyhmät ihmiset, tällä tarkoitan lähinnä bimboja ihmisiä.

6. Tyhmien ihmisten lisäksi, raivon partaalle minut saavat seurustelevat ihmiset jotka liimautuvat 24/7 kultaansa. Nämä ihmiset ovat harvemmin ystäviensä tukena tai saatika pitävät heihin minkäänmoista yhteyttä.
Suhteen päätyttyä on varmaan surullista huomata että on menettänyt kaikki ystävänsä :P

7. Olen ollut 5 vuotta punapää, eikä loppua näy ;p

You are the dancing queen, young and sweet, only seventeen

Hieman myöhässä päivittelen tätä taas, mutta tokkopa se kenenkään elämää kummoisemmin haitannee (:
Kerrankin on taas jotain kertomisen arvoista, nimittäin viime viikolla juhlitut Vanhojentanssit! On kyllä suuri ilo olla Ylöjärven lukion oppilaana, sillä meillä tanhutaan kahtena päivänä. Torstaina 17.2. klo 18.00 urheilutalolla, esiinnyimme vanhemmille sekä muille kutsuvieraille, mutta aloitetaanpa aivan alusta tämän päivän osalta.
Varsinainen koulupäivä tuona päivinä meni lähinnä penkkareiden merkeissä, oli kyllä taas suhteellisen hulvattomia asuja ja muutenkin auditoriossa järjestetty ohjelma oli yllättävän tasokasta abivideota myöten :)
 Itse jouduin, (tai pikemminkin sain), lähtemään hieman aikaisemmin koulusta, koska kampaajalle oli varattu aika jo klo 12.00 tässä vaiheessa oli perhosia ihan kiitettävä määrä mahassani, mutta kun kampaamon penkille pääsin ja tutun kampaajan kanssa sai jutustella, niin johan se jännityskin hellitti hetkeksi. Hiusten pesun ja kuivaamisen jälkeen alettiin pyöräyttää kutrejani lämpörulliin ja sitten vain odottelemaan. Kun rullat otettiin pois, aloin vaipumaan epätoivoon, tottakai pitkissä hiuksissani ainoastaan latvat olivat saaneet kiharaa itseensä, noh en siinä sitten kehdannut alkaa ääneen kitisemään. Epätoivoa kesti aina siihen saakka kunnes kampauksen malli alkoi hiljalleen hahmottumaan ja aivan yhtäkkiä tajusin kuinka upea kampaus olikaan tulossa! Lopputulos oliki erittäin kaunis ja todella mieluinen, ei aivan samankaltainen kuin tuomassani mallissa, mutta kampaajani versio oli oikeastaan ehkä parempikin :) Pistänkin tähän väliin kuvaa tuomastani mallista ja lopullisesta kampauksestani

Tässä siis suunnitelmissa ollut kampaus

Ja tässä lopputulos

Kampaus edestä ft. c00l hiuskoriste jonka löysin Keskiseltä (:

Kampaajalla meni suunnilleen 2h 30min ja siitä sitten suuntasimme kotiinpäin, meikkasin itse itseni, säästyipähän rahat sen osalta ainakin. Meikin jälkeen oli sitten puettava ihana kermakakku pukuni, onneksi Lumi oli mukana auttelemassa, sillä puettuani huomattiin että helma oli inasen liian pitkä, viimehetken helman lyhennykset :D<3 Mutta lopullinen wanhojenlook oli omasta mielestäni helvetin upea ja tyylikäs

<3

 

 

 

 

 Kello alkoikin tuossa vaiheessa olla jo sen verran paljon, että aloimme siirtyä kohti urheilutaloa, täytyy sanoa että sulloutuminen auton etupenkille oli suhteellisen haastavaa tylliröykkiöni ja vannealushameen kanssa, mutta selvisin siitä (:
Urheilutalolla olikin sitten "lievää" jännitystä ilmassa ja ennenkaikkea kauniita pukuja ja naisia<3
Tanssit sujuivat muutamia mokia lukuunottamatta hyvin, jostain syystä tyllihameeni lähti valumaan vannealushameen päältä, joten helmat olivat välillä vähän tiellä ja parinvaihto tansseissa tämä tuotti jonkinverran ylimääräistä päänvaivaa, noh ei siinä auttanut muukuin nostella helmoja ja tanssien välissä koittaa nostaa tylliä oikealle paikalle, eivätkä ne mokatkaan mitään suuria olleet ja kuka niitä muka siellä yleisössä huomasi? Aluksi kyllä stressasin mokiani, mutta sitten päätin ottaa vaan rauhallisesti ja hymyillä ja nauraa ja johan lähtivät tanssitkin sujumaan :)
 Tansseista suosikkejani olivat ehdottomasti Tango,  Valssisikermä (Siis kehruuvalssia + veleta valssia), solatanssit ja Wienervalssi, loputkin olivat todella ihania, (jos tästä miinustetaan meidän omatanssi, jota häpeän vieläkin -.-) äitikin sanoi että näytin siltä kuin olisin koko elämäni tanssinut salonkitansseja :) Nautin yksinkertaisesti koko illasta ja kerrankin tunsin itseni oikeasti kauniiksi abliiiii oli vaan niin ihana ilta<3

Esittelyssä oltiin HIEMAN tuimina :'D

 

 

Onneksi sitä ihanuutta jatkui vielä seuraavanakin päivänä, siis virallisena Wanhojenpäivänä 18.2.
Hieman pelkäsimme äidin kanssa, että miten kampaus kestää yön ylitse, noh kääräisimme silkkihuivin päähäni ja yritin sitten kituuttaa yötä kyljelläni. Aamulla sitten jännittyneenä peilin edessä otin huivia pois ja Ah kampaus oli tismalleen yhtä kaunis kuin edellisenä päivänä<3 Tästä erityis kiitokset Kaisalle, kun teki niin kestävän kampauksen (kampaus oli päässäni sunnuntaihin asti ;>)
Klo: 8.00 aikaan lähdimme sitten äidin kanssa nappaamaan pari ystävääni kyytiin ja suuntasimme sitten koululle, siellä meitä wanhoja, wiisaita ja wiiksekkäitä odotti kahvitarjoilu ja oikein muffinsitkin, koulumme rehtorikin lausui siinä muutaman sanasen.
Tähän väliin on sanottava, etten ole koskaan juonut yhtä kammottavan makuista teetä, mitä tuona päivänä sain koulussa! Siitä tuli ihan huono olo, yhdessä vaiheessa pelkäsin että oksennan teeni ulos puvulleni :'D, onneksi se meni sitten ohi.
 Kahvittelun ja kammottavan teen jälkeen, siirryimme tanssimaan etukäteen sovittuihin kohteisiin, minä ja oma ryhmäni pääsimme Vahannan ala-asteelle. Siellä tanssit suijuivat kuin vettä vaan, en kompastellut edes helmoihini, sillä olin aamulla tajunnut kiinnittää tyllihameen hakaneuloilla vanteeseen kiinni ;) Noh solatansseissa oli pieniä vaikeuksia, kun ihmisistä oli jotenkin outoa ja kummallista hakeutua oikeille paikoille..itse en kyllä tajunnut miten ihmisten määrän muutos pystyi vaikuttamaan niin paljon :D
Mutta muuten kaikki sujui mainiosti, pikkusetkin olivat ihmeissään suu auki kun monta prinsessaa asteli siellä (:
 Vahannan jälkeen palasimme takaisin lukiolla ja siellä tanssimme vielä yläasteen 9.luokkalaisille ja heidän jälkeen meidän lukion ensimmäisille. Ja aivan yhtäkkiä wanhat olivatkin ohitse :/
Nyt joutui ottamaan kauniin pukunsa pois ja vaihtamaan tavalliset, tylsältä tuntuvat retkut päälleen, mutta onneksi illalla oli vielä jatkot....;) NIISTÄ ei sitten täällä puhutakkaan ^^

Tuhannen ja yhden järjettömyyden pohdintaa

Noniin kissat, rotat ja kaikki muut nisäkkäät! Seuraa taas pienoinen jauhantatuokio, näin paremman puutteen puutteesa (kyllä sanoin puutteen puutteessa), tänään aiheenamme on  universumia myllertävä ja muiluttava ilmiö joka on tuttu kieltenoppitunneiltakin, futuuri toisinsanoen tulevaisuus. Tarkentaakseni tarkoitusperiäni (joita hyvin harvoin esiintyy) vielä teidän tyhmyreiden varalta, niin kyseessä on syväanalysoivaa pohdintaa elämästäni sen jälkeen kun Gaudeamus igitur on liverrelty ilmoille, jos siis niin tulee käymään ylipäätään..Mutta toivokaamme parasta.
 Yläasteen loppusuoralla meitsille ei ollut selvää edes haenko lukioon, vaiko amikseen, joten voinette hyvin arvata todennäköisyys prosenttia sille, tiedänkö mitä teen lukion jälkeen. Kovin vaikea on lähteä kehittelemään itselleen teoriassa tulevaisuutta, kun en tunne mitään paloa jotakin tiettyä alaa kohtaan..
Sen tiedän vain, että tahtoisin tulevaisuudessa olla ammatissa joka liittyisi jotenkin teatteriin, lähinnä kirjoittamis mielessä siis. Kirjoittaminen on varmaankin ainoita asioita, joissa olen jokseenkin hyvä ja josta olen saanut myös tunnustustakin, muiltakin tahoilta kuin vain omalta äidiltäni!
Olenkin miettinyt nyt enemmän kuin vakavissani että TeaKkiin (teatterikorkeakoulu! d44) olisi aivan mielettömän psykedeelistä päästä, vähän silti pelottaa että kuinka korkea taso siellä on vastassa dramaturgian puolella. Tuppaa turhan usein lannistamaan taidealojen koulutusten korkea taso, vaikka varmastikkin omat rahkeeni riittäisivät ihan yhtälailla kuin muidenkin hakijoiden, ellei jopa pidemmälle jos tosissani innostun
TeaKkissa olisi myöskin se hyvä puoli, että laitos sijaitsee Helsingforsissa, siis siedettävän matkan päästä täältä susirajalta. Itselläni on se periaate etten minnekään hevonvittuun tahdo lähteä opiskelemaan, kun koko elämä on täällä..
 On myös toki olemassa varsin todennäköinen problema etten pääsisi edes sisälle koko kouluun, joten on hyvä olla varalla pari (tai parisataa) ässää hihassa. Ensimmäisenä ässänä olisikin sitten ihan tampereella tuo TAMK ja siellä sitten elokuva- ja televisioalan koulutusohjelma, jossa pääsisin messevästi opiskelemaan käsikirjoittamista, kelpaisi nimittäin vallan mainiosti, siinä missä dramaturgiakin. Tampereella sijaitsee myöskin toinen ässäni, Tampereen yliopisto, saisin sielläkin pienillä kikkailuilla toteuttaa kirjoittamisfantasiaani.
Mutta jos jostain syystä kävisikin niin etten pääsisi näitä unelmiani toteuttamaan, niin voi olla että minut löytää Osaralta touhuamasta hevosten kanssa.

Mutta kaikkien näiden tylsien vaihtoehtojen yläpuolella on myös ideoiden äiti. Lähden yksinkertaisesti vaan kiertämään maailmaa ja maistelemaan paikallisia viinoja, otan mielelläni vastaan matkaseuraa eli jos kiinnostaa niin infoilkaapa mua ;)

Rakastuminen

Koin totaalisen rakastumisen tässä pari päivää sitten (kyllä, taas vaihteen vuoksi :D)! Alunperin olin etsimässä Oopperan kummituksesta erästä tiettyä kuvaa , mutta silmiin osui eräs kuva pelistä..piti sitten mennä tarkemmin tiirailemaan ja selvisi että kyseessä oli peli Oopperan kummituksesta! Vaikutti niin naurettavalta, hauskalta sekä lumoavalta samaan aikaan, että päätin siltä istumalta päräyttää demoversion omalle koneelleni ja niin siinä sitten kävi että tunnin kestäneen demon jälkene oli pakko saada peli omaksi, joten menin ja maksoin siitä huimat 10€
 Eniten pelissä viehätti uskollisuus kirjaa kohtaa vaikka pelin juoni ei noudattanut Oopperan kummituksen tapahtumia, vaan tekijät olivat tehneet oman tarinansa. Pelissä Erik kutsuu Christinen esiintymään oopperataloon vielä kerran, mutta kutsu on vahingossa osoitettukin Christinen ja Raoulin tyttärelle Evelinalle, joka yhtäkkiä löytää itsensä oopperatalosta.

  Pelissä siis on tarkoitus suorittaa erinäisiä tehtäviä jotta Erik saa kostonsa ja ennenkaikkea rakkaansa takaisin.
Mutta Erik saakin rakkaansa tyttären itselleen, siinähän on kerrassaan mainio kosto heille jotka pettivät hänet kauan aikaa sitten.

Rakastuin ennenkaikkea mysteerityyliseen toteutukseen, toimi erittäin hyvin, lisäksi grafiikka teki suuren vaikutuksen. Mikseivät kaikki pelit voisi olla näin kauniita

 

Hörönn

En olekaan näemmä muistanut postata mitään minun ja vuokraheposeni puuhailuista.. Täytyy sanoa että olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni lopettaa entisellä tallilla käynti ja aloittaa ystäväni pollen vuokrauksen.
Reesia on aivan ihana eestinheppa tamma, hassua sinänsä mutta pidän erityisesti tästä otuksesta vaikka mieluiten suosin enemmän ruunia ratsuina.
 Tämä tamma on hieman tättähäärä välillä mutta vallan mainio olento silti, kevään aikana kuulemma olisi kuulemma tarkoitus astuttaa Ressukka ja sitten tuleekin uusi vauva tallille<3

"Yhyy taas joutuu töihin :<"

 Välillä se fiilis ratsastusta kohtaan on täysin kateissa ja aikapaljon vallitsevalla säätilallakin on vaikutusta asiaan, nyt taas leudoimmilla keleillä on ihan mukavaa käydä hepostelemassa..tosin tänään mittari näytti jälleen uhkaavasti -20 astetta, saas nähä jänistänkö huomenna tallille menon kanssa vai en! Minun puolesta se kesä saisi tulla tai edes ne leudommat kelit, otan mieluusti vastaan vaikka loskapaskasään! Jumalauta tuota pakkasta kestä edes kuolleet ruumiit..
 Ymmärrän täysin miksi jotkut ihmiset pelkäävät hevosia saatika sitten ratsastamista, kyllä minäkin olen saanut kokea pelon hetkiä niin aloittelijana kuin vähän kokeneempanakin. Tärkeintä on ettei anna pelon viedä itseään mennessään, koska se tunne kahlitsee ihmisen totaalisesti. Vaatii todella paljon rohkeutta että uskaltaa nousta takaisin satulaan pahan putoamisen jälkeen, olen itsekin välillä miettinyt etten enää yksinkertaisesti uskalla, mutta olen silti pakottanut itseni uskaltamaan. Ja lopuksi sitten kuvapostausta heposista menneisyydestä ja nykyisyydestä (:

Reesian kanssa uhmattiin armotonta pakkasta

Diksonin perkele riipi välillä hermot riekaleiksi :') <3

Nami<3

 Namista täytyy tehdä erityismaininta, sillä se oli ensimmäinen hevonen jolla ihan oikeasti ratsastin, tosin joskus 10vuotiaana jollain päivän pituisella leirillä. Sittemmin kun siirryin edelliselle tallilleni ratsastasin ensimmäisen oikean tuntini sillä<3 Tämä tapaus on jättänyt monta hyvää muistoa, nytkin osaan jo hymyillä mokilleni joita tuon tapauksen kanssa teimme, tai niille hetkille kun tamma oli huonolla tuulella ja riistäytyi käsistä :')
Siitä huolimatta tämä hevonen on suuressa merkityksessä sen osalta että aloitin oikeasti ratsastamaan, onneksi kaveri on nykyään yksityisenä, ei tarvitse viettää viimeisiä päiviään kouluheppana.

Lennu<3

 Lennua minulla on oikeasti todella ikävä..se oli varmaankin ainoa syy miksi jaksoin jatkaa siellä. Tämä tapaus ei todellakaan ole niitä hienoimpia ratsuja, mutta minulle se on silti paras ikinä! Lennu oli herttainen herrasmies, sopivan kujeileva otus mutta äärimmäisen lempeä ja kiltti otus, välillä tosin oli ilmassa pientä hösöttämistä ja pienempänä pelkäsinkin hieman sitä :'). Mutta rakkauteni tuota hepoa kohtaan kestää, sain siihen luotua jonkinlaisen yhteyden, tiesin tarkalleen miteen ailtä piti pyytää laukannosto ja tiesin sen vahvuudet ja heikkoudet. Aina välillä tuntui siltä kuin se olisi pystynyt aistimaan sen että välitän siitä suuresti, varsinkin kun se joskus tunnin jälkeen karsinassa painoi hellästi  turpansa olkapäätäni vasten<3
Jos Lennu olisit yhtään nuorempi ja minä varakkaampi ostaisin sinut oitis itselleni..ja ostaisin nytkin vaikka vanha oletkin, saisitpa viettää rauhallista eläkettä kanssani :D