Vauva koiran vierailu

Viikonloppu sujui eittämättä varsin messevästi hyvässä seurassa ja mitä todennäköisimmin kera hyvien juomien, viimeinen päätelmä perustuu ihan vain seuraavan aamun olotilaan (näin sivistyneesti sanottuna ja vieläpä ykistyiskohtiin kajoamatta :>) Kuvia ei valitettavasti nuilta kekkereiltä tullut otettua, mutta kerrottakoon lyhyesti että olin pukeutunut China Townista ostamaani kimonoon, mustiin pillifarkkuihin ja komeuden (karuuden) kruunasi aikaisemmin viikolla kyhätyt irtorastanperkeleet.
 Mutta eipä niistä pidoista sen enempää sitten, keskittykäämme sunnuntaihin, jona ei koettu kovinkaan euforisia tuntemuksia, pahimman vaiheen kärsittyä päätin Nannan kanssa lähteä käymään Salessa hakemaan vähän jotain mättöä ja tarkoituksena piti olla palata minun luokse sitten jatkamaan koomailua. Kuitenkaan emme päässeet koskaan meille, saati sinne Saleen, matkan keskeytti pieni toyvillakoiran pentu! Yhtäkkiä näimme kuinka autotiellä juoksi jokin musta möykky, vasta kun se oli juossut syliin tajuttiin että sehän on pieni koiranpentu.
 Kaveri oli ilmeisimmin lähtenyt vähän tutkimaan maailmaa, harmi vain että oli turhan pieni ja nuori tekemään sitä omin kuonoinensa (: Siinä sitten oltiin koira sylissä (joka vapisi ja tärisi peloissaan) ja pohdittiin mitähän vittua sitä pitäisi tehdä, kyseltiin vastaan tulevilta koirienulkoiluttajilta oliko taapero tutun näköinen, muttei kukaan tunnistanut, noh seuraavaksi käytiin Salessa ilmoittamassa kadonneesta koirasta ja sen jälkeen lähdettiin Nannalle ihmettelemään tilannetta. Täytyy sanoa että taapero oli aivan ihana tapaus, todella hellyydenkipeä ja luottavainen, ottaen huomioon että oli ihan vieraassa paikassa ja vieraiden ihmisten kanssa :(
 Onneksi Nanna omistaa isovanhempiensa kanssa puoliksi koiran, niin tarvikkeita löytyi pikkuiselle (:. Pian alettiinkin sitten soittelemaan löytöeläinpaikkoihin että kaipaisiko joku jo pientä pentua, silloin kukaan ei ollut vielä ilmoitusta tehnyt joten jätettiin omat yhteystiedot sinne. 1,5h odottelun jälkeen pian soittikin jo riemuitseva omistaja ja oli ikionnellinen kun pallero oli turvassa, omistajat tulivatkin pian hakemaan taaperon ja siinä ovensuussa naureskeltiin yhdessä pikkukaverin tempaukselle. Omistajista toinen oli ollut ulkona tamppaamassa mattoja ja hänen vaimonsa oli sitten päästänyt koiran pihalle vähän pyörimään, tamppaamassa ollut mies ei ollut tätä huomannut joten hän oli vain painellut takaisin sisälle. Heidän pihansa oli kuulemma aidattu, mutta lumen paljouden vuoksi taapero oli päässyt karkuun :D


Onneksi 4kk vanha taapero pääsi turvallisesti kotiinsa, kamalaa edes kuvitella mitä sille olisi voinut käydä...

Tunnustelen

Hämmentyneenä otan vastaan Sanni palleroiselta Stylish Blogger Awardin, itse en koe olevani moisen tunnustuksen arvoinen, mutta menköön nyt kun on jo  mennäkseen. Näin ollen saan (joudun) kertomaan itsestäni 7 faktaa (this is going to be interesting...or not)

1. Ensinnäkin rakastan musiikkia, mutta jostain kumman syystä en viihdy keikoilla. Toki joskus piipahtelen joidenkin bändien keikoilla, mutta jotenkin en tunne oloan kotoisaksi suurissa ihmismassoissa, lisäksi keikoilla käymättömyyteeni vaikuttaa tinnitukseni (korvatulpat on keksitty tietenkin...)

2. Olen erittäin ärhäkkä persoona, monet sanovat että olen pelkkää tulta ja tappuraa ja aina toisinaan se todellakin pitää paikkansa, varsinkin jos ajaudun sanaharkkaan ihmisten kanssa. Monet myös kuvailevat luonnettani vittumaiseksi, koska sanon mielipiteeni suoraan, yhtään kaunistelematta ja uskallan olla täysin erimieltä enemmistön kanssa

3. Liikutun järjettömän helposti, vaikka välillä tuntuu että miulla on kiven kova kuori, mutta uskokaa pois miun itkemiseen ei paljoakaan vaadita! Ja kun pääsen itkemisen makuun, nii ei sille ihan heti loppua näy

4. Stressaannun herkästi asiasta kuin asiasta ja kun lopulta saan stressaavan asian hoidettua, miut valtaa käsittämätön mielenrauha ja vellon sitten siinä tuntemuksessa jonkin aikaa

5. Minut saa raivon partaalle tyhmät ihmiset, tällä tarkoitan lähinnä bimboja ihmisiä.

6. Tyhmien ihmisten lisäksi, raivon partaalle minut saavat seurustelevat ihmiset jotka liimautuvat 24/7 kultaansa. Nämä ihmiset ovat harvemmin ystäviensä tukena tai saatika pitävät heihin minkäänmoista yhteyttä.
Suhteen päätyttyä on varmaan surullista huomata että on menettänyt kaikki ystävänsä :P

7. Olen ollut 5 vuotta punapää, eikä loppua näy ;p