Vannon pyhästi että minua vituttaa.

Tässä eilen katselin pitkästä aikaa Indiana Jones and the Temple of Doom'ia, kaikki elokuvan katsoneet tietävät että elokuva tapahtuu Intiassa jossa mm. hindulaisuus on uskontona. Kyseisestä uskonnosta kiinnostuneena selailin sivustoja joilla oli mielenkiintoista tietoa hindulaisuudesta, mm jumalista ja eri uskomuksista, mutta kuinka ollakaan eksyin erittäin raivostuttavalle sivustolle, jossa oli hindulaisuuden lisäksi esitelty muita merkittäviä uskontokuntia, kaiken lisäksi eräs varsin ylpeä kristitty oli avomielisesti päättänyt jakaa mielipiteensä kanssaihmistensä kanssa liittyen esiteltäviin uskontokuntiin.
 Analyysi kohdat olivat poikkeuksetta niin raivostuttavaa paskaa, että heräsi todellakin kysymys; Minkä vitun vuoksi kuulun järjestöön jossa on tuon kyseisen henkilön kaltaisia vittupäitä, niin miksi! Jo sivuston alussa oli mitä naurettavin varoitusosio joka sotii kirjoittajan omia periaatteitakin vastaan: "En halua aiheuttaa kellekään mielipahaa. Tämä tutkimus on suunnattu ennen kaikkea niille, joilla on avoin mieli, ja jotka osaavat arvostaa toisen vakaumusta, vaikkeivät olisikaan samaa mieltä. Lue omalla vastuulla!"
Iloinen olen toki siitä, että sivuston luoja on varoittanut etukäteen kohta saapuvasta vitutusryöpsystä, mutta silti koen erittäin häiritsevänä, että kirjoittaja kehtaa puhua avoimesta mielestä ja toisen vakaumuksen arvostuksesta, vieläpä samalla sivulla kun hän syöksee hindulaisuuden, buddhalaisuuden, New agen, noituuden, tieteenpalvonta uskonnon sekä islamin  sinne alimpaan helvettiin. Jos saisin tavata kirjoittajan haistattaisin mielelläni vitut. En ihan tosissaan voinut uskoa että joku tosissaan analysoi edellä mainittuja uskontoja niin fundamentalistisesti kristinuskon pohjilta. En voinut muutakuin nauraa, anteeksi vain. Konservatiivinen kristinusko on valitettavasti ilmiö johon minulla ei riitä ymmärrystä, eikä oikeastaan haluakaan ymmärtää sitä. Tuollaisen epämiellyttävän fanaattisuuden vuoksi tämä pieni yhteiskuntamme tuskin tulee koskaan saavuttamaan rauhaa, saatika sitten tasa-arvoa, ainakaan täysin.
  Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen (hindulaisuuteen siis) en voinut uskoa että kirjoittaja tosissaan oli lyönyt näytölle tämän argumentin:  "Katso Intiaa; suuri osa sen kansasta, joka harjoittaa tätä uskontoa, kärsii jatkuvasta köyhyydestä ja jopa nälänhädästä ja epäoikeudenmukainen kastijärjestelmä lisää ja ylläpitää tätä kurjuutta. Nyt, mitä hyötyä he ovat saaneet tästä uskonnosta?"
Tuon jälkeen teki mieli repiä omat silmäni päästä ja teeskennellä, etten olisi koskaan nähnytkään noin typerää ja ajattelematonta argumenttia, Hertta Kuningatarta lainatakseni "OFF WITH HIS HEAD!!!!!!!!"
Kirjoittaja ei lainkaan suvaitse ottaa huomioon kuinka ylikansoitettu maa Intia on ja mistä johtuen siellä vallitsee köyhyys ja jopa se kurjuuskin, mutta onko tämä muka uskonnon syytä?! Jos tässä jokin on syyllinen kurjuuteen ja köyhyyteen niin se on sitten se kastijärjestelmä. Se on niin piintynyt ilmiö, että vaikka sen aiheuttama syrjintä on perustuslaissa kielletty v.1950, niin sitä esiintyy edelleen, ihmiset eivät ole luopuneet siitä. Ja uskonnon hyödyt? Rohkenisin heittää tähän että uskonto tuo lohtua ja toivoa tähän elämään ja hyötyjä voitaisiin mieluummin kysyä itse uskovilta, niitä on kovin paha ruveta  ulkopuolisena sanelemaan.
Lisäksi, rohkenen myöskin epäillä että jos nämä kaikki intialaiset kääntyisivät kristityiksi, niin tuskin tämäkään uskonto poistaisi köyhyyttä, kurjuutta saatika sitten kastilaitosta. Perkele!

Kirjoittajan tekemien analyysien johdosta en voi muutakuin sääliä häntä. Jos joku kaipaa todellista huvia, suosittelen lukemaan Noituus osion.
Tässä pieni katkelma: "Viime vuosien ja vuosikymmenten aikana kokonainen sukupolvi on altistettu noituudelle Harry Potter-kirjojen, Hollywood elokuvien ja rockmusiikin kautta. Siitä on tullut yleisesti hyväksyttävää, harmitonta lasten ja nuorten ajanvietettä. Kuitenkin, Raamatun mukaan noituus on hyvin vakava synti, ja se altistaa sitä harjoittavan ihmisen demonien vaikutukselle ja tuloksena ihmisestä voi tulla riivattu, mielisairas, tai hän vain kuolee ennen aikojaan."
 Nyt hei ihan oikeasti, mitä helvettiä? Varokaa ihmiset ammennatte itse Saatanan sanaa jokaisesta lukemastanne Harry Potter kirjasta, kas kun J.K.Rowlingin ovelle ei vieläkään olla tultu palavien soihtujen,verikoirien sekä puuseipäitten kanssa viemään häntä itseään noitaroviolle. Hollywood elokuvien välittämä noituus ei ihan auennut minulle, jos joku hiffasee niin olkaa vain hyvät ja jakakaa tietonne!
Ja mitä rockmusiikkiin sitten tulee niin tuomitseeko tämä fanaattinen ja vahvasti konservatiivissävytteinen kristinusko myös esim. Alice Cooperin? Mieshän on itsekin kristitty ja uskossa, for fuck's sake -.-. Ja entäpäs luterilaisen seurakunnan rippikoulutapaamisessa tarjoiltu "jeesusmetalli"? Sekin syntistä? Hui kamala. Eihän tässä tiedä enää pitäisikö itkeä vai nauraa näille ristiriitaisuuksille.
 Ehdottomasti suosikki kohtani oli väite jossa USA on täynnä okkulttista arkkitehtuuria ja että koko kanskakunta on rakennettu noituuden perustalle..

Sivuston tekijän johtopäätöksessä, kaikesta paskanjauhantojen riemuvoitoista huolimatta, lukee että Pelastus ei ole yhdessäkään uskonnossa! 
Tästä  argumentista huolimatta, kirjoittaja avuliaasti valaisee miten voimme pelastautua Harry Potterin kaltaisilta epäpyhiltä asioilta ja kas kummaa ainoa keino millä voimme pelastautua on Kristinuskon kliseet, jotka voitte itse lukaista ko. sivustolta myöhemmin.
Toivon todellakin että sivuston alkuperäinen kirjoittaja lukee tämän ja häpeää itsensä jonnekin maan rakoon!

Ja olkaa hyvät, tässä on vielä tämän iltaisen vitutuksen lähteeni: http://www.laverdaduniversal.org/uskonnot.html

Love story

Sain tässä eilen mielettömän inspiraation jakaa suurimman rakkaustarinani koko vitun internetin kanssa, ihan sama kuka tai kuinka moni tämän tulee lukeen mutta tämä ilmiö saa edelleen ne samat kylmänväreet kulkeen selkäpiitäni pitkin kuin sillon joskus 2003. Ja tämän ilmiön nimi on Lordi!
 Rakkauteni ensisilmäyksellä tai tässä tapauksessa kylläkin kuulemalla tapahtui Tampereella kummitädin luona, kummitäti kuunteli joltain poltetulta cd:ltä Lordia, levyllä taisi olla koko Get heavy'n tuotos..Pikkuisena tyttönä olin ihan ihmeissäni että mitäs tämmöinen musiikki oikein on ja koska olen aina ollut muista poikkeva yksilö, niin eikös tuollainen erikoisuus kolahtanut minuun..ja täysillä!
 Tuolloin minulla ei vielä ollut mitään käsitystä mistään hirviöpukuisista heeboista. Tästä sain vasta tietää kiitos erään hyvän ystäväni Vilman, joka oli bongannut 2003 Emma-gaalassa oudon bändin, jonka jäsenet pukeutui monsteriasuihin..Vilma näytti nauhalta tämän bändin sitten minulle ja niin ne palaset loksahti yhteen, kun monsterit astuivat lavalle hakemaan palkintonsa, taustalla soidessa Would you love a monsterman.
 Rakastuin koko settiin täysin, hirviöitä ja raskaampaa musiikkia! Äiti kylläkin hivenen ihmetteli mieltymyksiäni, kun kaikki muut korttelin pikkufriidut kuuntelivat Tiktakia ja Nylon Beatia :D Ja meitsin stereoissa soi Lordi ja Hurriganes!
 Lordi on yksinkertaisesti ilmiö joka ei lähde miusta pois, ei sitten millään! Vaikkakin yläaste aika oli suhteellisen koettelevaa aikaa hc fanille..
Olen enemmän kuin ylpeä heidän Euroviisu voitostaan, mutta joidenkin mielestä bändi ei olisi pahempaa mokaa voinut tehdä..tästäkin olen monet vitun kerrat saanut kuulla..

 Yläasteella kaikki viimeistään tiesivät Lordin, vähän aikaa se oli ihan cool juttu kaikkien mielestä..mutta pikkuhiljaa bändin hohto muiden silmissä haalistui, itselläni se sen sijaan vain kirkastui. Muilla ei ilmeisesti jaksanut riittää ymmärrystä intoani Lordia kohtaa, muistan selkeästi kuinka eräs luokkalaiseni poika näki äikän vihkoni, joka oli päällystetty erilaisilla Lordi kuvilla ja kysyi epäuskoisena "Onko Lordi oikeesti susta muka noin hyvä?" ja minä tietysti ihmettelevään sävyyn tokaisin että "No todellakin"
 Noh varmaankin juuri tuosta hetkestä lähtien sain sitten melkeinpä koko yläasteen kestäneen lempinimen "Loooordi"
Nimi extra oilla sen vuoksi että sitä huudeltiin minulle milloin missäkin aina koulussa ja joskus kotikylällä aina vittuilevaan sävyyn. Ja jos joku asia on minua koskaan vituttanut niin se huutelu, kun ei voinut minnekään mennä ilman että joku vittupää huutaa sieltä että "Lööördi, vitun lordi vittu sitä vittu tätä". Tämä porukka joka jaksoi huudella siitä koostui huomattavan monesta vittupäästä, muutamasta äärettömän stereotypisestä huorapissiksestä jotka hakivat huomiota erityisluokan jätkien silmissä, esittämällä olevansa isojakin koviksia kun uskalsivat jopa sieltä kilometrin päästä huudella "LOORDI!!!!" perääni (:
 Nämä olivat juuri niitä surullisen kuuluisia sankareita jotka uskaltavat turvallisen välimatkan päästä vittuilla, mutta kasvotusten olisi paskat olleet housuissa.
 Koko yläasteen jotenkin jaksoin olla yksinkertaisesti välittämättä siitä ja ajan myötä huutelukin loppui kun vielä 9luokalla jaksoin fanittaa Lordia. Sinänsä olen iloinen noista "huuteluajoista" nykyään pystyn tekemään ja pitämään mistä tahansa, eikä muiden mielipiteillä ole sen kummempaa merkitystä minulle. Opin olemaan ylpeä siitä että uskalsin oikeasti olla erilainen ja tehdä ja tykätä siitä mikä juuri minusta oli hyvää!
  Olen kauheasti koittanut pohtia että mikä se viehätys Lordissa oikein on, ne hirviöt, se musiikki, mikä? Erään hyvän ystäväni kanssa tulin siihen tulokseen, että se johtuu varmasti siitä että Lordi on nimenomaan ilmiö.
Se ei ole pelkkä bändi, se koostuu niin monesta eri osasta ja niiden muodostama kokonaisuus on silkkää mahtavaa mielettömyyttä joka tempaisee mukaansa. Ainakin kaikki ne jotka tajuavat mistä ko. bändissä on kyse!
 Varattomana opiskelijana, ehkä suurin unelma olisi päästä näkemään edes joskus, edes kerran se monsterishow livenä! Harmittaa ihan vitusti kun ei tiedän koska se hetki koittaa..
Mutta sen vittu lupaan että tuon bändin viehätys EI hiivu miun silmissä koskaan! Se on tähänkin päivään asti kestänyt että kyllä se Lordi on tullut nyt jäädäkseen meitsin sydämeen.

Olen kyllä viime ajat elänyt jossain ihan omissa maailmoissa..koeviikko alkaa taas painaan päälle, eipä miulla oikeastaan erikoisen vaikeita kokeita ole edes tiedossa mutta voisihan sitä silti koittaa päntätä edes jonkinverran, gaah :D pitäisi kaivaa taas ne kiinnostuskiikarit jostain.
  Tajusin viime iltana että kohtahan on jo joulukuu, alkaa taas se saatanan lahjarumba, kenelle ostaa lahja ja kenelle ei ..tänä vuonna taidan jälleen supistaa ihmisten määrää kenelle ne ostan..
Hyvä lähteä kenellekään toiselle ostamaan lahjaa, kun ei edes itse tiedä mitä haluaa..niin se vaan menee että joka vuosi niitä toiveita alkaa oleen yhä vähemmän ja vähemmän..
 Enkä sitäpaitsi oikein tänä vuonna kehtaakaan pyytää hirveästi mitään..kun on jo nyt tiedossa melko suuria kustannuksia joihin vanhemmat joutuvat osallistumaan, mm ne wanhojentanssit, ja kohta häämöttävä autokoulu..
JA MINUNKUN PITÄISI PÄÄSTÄ MUUTTAMAAN TÄÄLTÄ POISKIN ;__;
Ehkäpä muuttoa kannattaa tosiaan ihan suosiolla lykätä vähintään sinne vuoteen 2012 kun kirjoituksetkin on ohitse.. Ainakin toivon mukaan :P

Tässä viime aikoina on ollut omassa ystäväpiirissä ihmeellistä kuohuntaa elämänkatsomuksen vuoksi, lähipiirini kuuluu todella hartaita kristittyjä, uskaltaisin melkeinpä sanoa että fundamentalistisia, (konservatiiveja pikemminkin mutta anygays) sekä ääriateisteja.
 Myönnän että olen hyökännyt kristinuskoa melko vahvasti vastaan muutamien epäkohtien johdosta, mm tämän heteroiden ja homojen tasa-arvoisuuden kanssa, kuitenkaan minulla ei sinänsä ole mitään ko. uskontoa vastaan..
On valitettavaa että monet ystäväni ja tuntemani ihmiset kuvittelevat että olisin kristinuskoa jotenkin vastaan, koska en eräitä, minun mielestäni epäkohtia hyväksy.
Mutta jooh, niin se tuppaa aina meneen että jostain ihmiset keksii sitä valittamista..
Ja tästä aiheesta jatkaakseni ja purkaakseni kesän aikaista vitutustani, mikä siinä on että on oltava mahdollisimman vittumainen ja ivallinen ihmiselle josta ei pidä? Mutta ei myöskään tunne tätä..
  Helvetti miulla meinasi palaa niin useasti hermot töissä, jos satuin olemaan samaan aikaan vuorossa erään vittupään kanssa. Otetaan huomioon että kyseessä oli myös nainen, minua 4 vuotta vanhempi henkilö jonka luulisi osaavan käyttäytyä edes suhteellisen asiallisesti. Ensin kuvittelin vain että ko. henkilöllä on huono päivä tms, enkä oikeastaan suostu vieläkään nielemään kokonaisena sitä että tämä ämmä olisi tuntenut niin suurta inhoa minua kohtaan..
 Ne ihmiset jotka yhtään tuntevat minua tietävät, että pyrin työaikana olemaan mahdollisimman asiallinen ja ennenkaikkea YSTÄVÄLLINEN kaikille. Varmistan kaikki asiat ennenkuin toimin, minusta ainakin olisi tosi epämiellyttävää mokata vaan sen takia kun en varmistanut jotain asiaa, oli se sitten miten hölmö asia..
 Noh tältä ämmältä melkein aina tuli kaiken näköistä piikittelyä, summuuta ja hän sai niin pienillä kommenteilla kuin "etkö sä nyt tajua" tai "parempi että mä teen sen" itseni tuntemaan tosi arvottomaksi ja paskaksi työntekijäksi.
 Tämän takia olin entistä varuillani ja varpaillani tämän henkilön seurassa ja pelkkä ajatus töihin menosta tuntui äärimmäisen kurjalta, vaikka itse työssä tai muissa työkavereissa ei ollut mitään vikaa!
 En sitten tiedä kuuluuko tuollainen iva ja piikittely vain hänen perusluonteeseensa, mutta rajansa kaikella..
En minäkään auo päätäni ihan kaikille, vaikka rempseä ja äkkipikainen luonne olen. Osaan sen verran arvioida ihmistä ja välistämme suhdetta että tiedän mitä uskallan tälle sanoa.
 Mielialaani kohensi todellakin, kun eräänä päivänä olin tosi maissa tämän ämmän takia,, kun toinen työkaverini tuli sanomaan että olinko huomannut taukohuoneessa asiakaspalautteen joka oli osoitettu minulle.
Kerkesin jo pelästymään että minut oli haukuttu pystyyn..mutta siellä olikin pelkkää positiivista palautetta ja se sai itsetunnon kohoamaan työntekijänä todella paljon. Sen rohkaisemana päätin sitten vähät välittää yhden epämiellyttävän ihmisen käytöksestä..
Kyllä minun mielestäni itselläni on oikeus tulla kohdelluksi asiallisesti vaikka olisin kuinka uusi työntekijä tai sitten vaan nuorempi henkilö.

En kyllä välillä ymmärrä omaa toimintaani sitten alkuunkaan, nyt on työn alla 3 kappaletta erilaisia novelliprojekteja, arvatkaapa vaan lämpimiksenne olenko saanut yhtäkään vielä valmiiksi..
Kirjoittaminen on itselleni tärkein harrastus ja pyrin pitämään sitä yllä mahdollisimman usein, suurinpana haaveena olisi joskus olla töissä jollain alalla, jossa pääsisin hyödyntämään tuota ainutta lahjaani joka miulle on suotu.
Dramaturgin pesti kiinnostaisi eritoten tai vaihtoehtoisesti käsikirjoittajan..toiveena olisi muutenkin että saisin olla teatterin kanssa tekemisissä tulevaisuudessa, noin niinkuin työn puolesta (:
  Mutta mitäpä siitä tulisi jos en nyt jo kykene saamaan omaksi huviksi luotuja kirjoituksia loppuun.. On niin pöhköä saada inspiraatio tarinan aloittamiseen, jokaisen henkilöhahmon luontikin onnistuu täysin vaivatta, mutta sittenkun saan tarinan tiettyyn pisteeseen, tiedän miten juoni kulkee, kaikki muu olisi valmiina - ja yhtäkkiä halu kirjoittaa tarina loppuun tyrehtyy.. PERSEESTÄ :3
  Ja näin sitten suurin osa tuotoksistani jää jonnekin kansioon koneelleni, mikä parasta koneeni sitten saattaa kaatua ja monet keskeneräiset tarinat jäävät vailla loppua ja se on vituttavinta ikinä!
Juuri noin kävi viime vuonna..olin saanut tosi hyviä ideoita, mutta kone meni paskaksi ennenkuin ehdin pelastamaan yhtäkään tarinaa..
  Tämän vuoksi olen alkanut prefeeraamaan käsin kirjoittamista (: Siinä on vaan huonona puolena että vihot yms loppuu kesken!

Kohta pualiin alkaa wanhojentanssit lähestyä, alkaa jo oleen pientä ressinpoikaista tuon puvun suhteen LUMI VAUHTIA SAATANA!!! :D<3 Varsinkin kun äiti tuppaa kyseleen kokoajan koska kankaat hankitaan etc etc, josta tulikin mieleeni kuinka helppoa pojilla on..
 Itse tanssin hyvän ystäväni kanssa, koska meitä on erikseen kielletty tuomasta omia poikaystäviämme wanhoihin.. kaikille pojille ei muuten kuulemma riitä pareja :')
 

! TA TA TAA !

Kyllä, tämä on viimeinkin valmistunut kuin uunituore pulla ja olen täten valmis jakamaan kaikki syvimmät,salaisimmat ja sairaimmat mietteeni koko internetin kanssa.
Vihdoinkin on jokin paikka jonne pääsen purkamaan koko mietelastini kerralla, todennäköisesti tulen avautumaan useaan otteeseen kanssaihmisistäni, ketään säälimättä..eli jauhamista on luvassa!
Näin ensimmäisenä uuden blogimerkinnän tekemisen kunniaksi, tahtoisin ottaa esille itseäni häiritsevän aiheen, (silläkin uhalla ettei tätä koskaan kukaan tule lukemaan), nimittäin lähetystyön ja Kristinusko.
Tämän hetkinen uskonnon kurssini käsittelee lähetystyötä ehkä liiankin tarkasti, joten aloin pohtimaan jostakin syystä uskonvapautta ja Kristinuskoa.
Kun tämä edellä mainittu uskonvapaus on olemassa, niin minkä vuoksi jotkut Kristityt kokevat tehtäväksen levittää tätä uskoaan muille? Itselleni tulee väkisinkin vaikutelma siitä että tätä uskoa on väkisin tuputettava kaikkialle, myös niihin maihin jonka väestöllä on jo uskonto, kuten esimerkiksi Islam.
Tämän lisäksi meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun kun eräs seurakunnan työntekijä koki ongelmana sen että ateistien osuus uskontoihin verrattuna oli noussut puolella prosenttiyksiköllä..
Onhan se kamalaa juu u myönnetään..
 Noh jätänpä nämä ylimääräiset paskanjauhannat suosiolla pois, ei ne ketään kuitenkaan kiinnosta, varsinkin kun en osaa selittää tuota asiaa riittävän selkokielellä.

Siirrytäänpä seuraavaan aiheeseen..
Tunnen itseni kovin hevosihmiseksi, pidän niistä kovasti ja rakastan tallilla käymistä ja ratsastamista.
Tästä huolimatta viime kevättalvesta lähtien tämän hetkisellä tallilla käynti on tuntunut jotenkin turhauttavalta..en itsekään oikein tiennyt mistä tunne johtui, joten annoin asian olla, kuvitellen että se häipyisi.
Noh kesän viimeiseen tuntiin asti kestin sitä tunnetta, joka voimistui kokoajan..Silloin päätin että kyllä tämä tässä nyt saa olla, miksi maksaa melkein 200€ kahdessa kuussa tunneista joilla ei viihdy?
Kuitenkaan en halunnut lähteä, harrastus oli ihana, mutta paikka ei tuntunut enää omalta..
Sitten tapahtui onnekseni yllättävä käänne!
Eräs hyvä ystävä, johon koulun kautta tutustuin, kysyi kai huumorimielessä aluksi kaipaisinko hoito/vuokraheppaa..no hetken pohdittuani ajattelin että miksipä ei.
Ja kaverikin näytti innostuvan kun huomasi että olinkin ihan tosissani valmis vuokraamaan hänen toista poniaan :)
Tämän onnellisen sattumuksen avulla pystyn nyt täysin hyvillä mielillä sanomaan näkemiin nykyiselle tallilleni, ja siirtymän paljon itsenäisempään hevosenhoitoon :)
Täytyy kyllä sanoa että olen ihan helvetin innoissani! Ja vielä eräs toinenkin kaverini on tulossa samalle tallille hoitamaan toista heppaa, joten seurastakaan ei ole pulaa ;)
Kaikesta huolimatta vanhaa tallia tulee ikävä! Varsinkin erästä ihanaa Eestinhevos herraa joka jää sinne, Lennua tulen kaipaamaan ihan helvetisti<3 Ja jos olisi yhtään rahaa tulevaisuudessa, eikä Lennu olisi niin vanha, saattaisin jopa ostaakin sen omakseni :')