En kyllä välillä ymmärrä omaa toimintaani sitten alkuunkaan, nyt on työn alla 3 kappaletta erilaisia novelliprojekteja, arvatkaapa vaan lämpimiksenne olenko saanut yhtäkään vielä valmiiksi..
Kirjoittaminen on itselleni tärkein harrastus ja pyrin pitämään sitä yllä mahdollisimman usein, suurinpana haaveena olisi joskus olla töissä jollain alalla, jossa pääsisin hyödyntämään tuota ainutta lahjaani joka miulle on suotu.
Dramaturgin pesti kiinnostaisi eritoten tai vaihtoehtoisesti käsikirjoittajan..toiveena olisi muutenkin että saisin olla teatterin kanssa tekemisissä tulevaisuudessa, noin niinkuin työn puolesta (:
  Mutta mitäpä siitä tulisi jos en nyt jo kykene saamaan omaksi huviksi luotuja kirjoituksia loppuun.. On niin pöhköä saada inspiraatio tarinan aloittamiseen, jokaisen henkilöhahmon luontikin onnistuu täysin vaivatta, mutta sittenkun saan tarinan tiettyyn pisteeseen, tiedän miten juoni kulkee, kaikki muu olisi valmiina - ja yhtäkkiä halu kirjoittaa tarina loppuun tyrehtyy.. PERSEESTÄ :3
  Ja näin sitten suurin osa tuotoksistani jää jonnekin kansioon koneelleni, mikä parasta koneeni sitten saattaa kaatua ja monet keskeneräiset tarinat jäävät vailla loppua ja se on vituttavinta ikinä!
Juuri noin kävi viime vuonna..olin saanut tosi hyviä ideoita, mutta kone meni paskaksi ennenkuin ehdin pelastamaan yhtäkään tarinaa..
  Tämän vuoksi olen alkanut prefeeraamaan käsin kirjoittamista (: Siinä on vaan huonona puolena että vihot yms loppuu kesken!

Kohta pualiin alkaa wanhojentanssit lähestyä, alkaa jo oleen pientä ressinpoikaista tuon puvun suhteen LUMI VAUHTIA SAATANA!!! :D<3 Varsinkin kun äiti tuppaa kyseleen kokoajan koska kankaat hankitaan etc etc, josta tulikin mieleeni kuinka helppoa pojilla on..
 Itse tanssin hyvän ystäväni kanssa, koska meitä on erikseen kielletty tuomasta omia poikaystäviämme wanhoihin.. kaikille pojille ei muuten kuulemma riitä pareja :')