Sain tässä eilen mielettömän inspiraation jakaa suurimman rakkaustarinani koko vitun internetin kanssa, ihan sama kuka tai kuinka moni tämän tulee lukeen mutta tämä ilmiö saa edelleen ne samat kylmänväreet kulkeen selkäpiitäni pitkin kuin sillon joskus 2003. Ja tämän ilmiön nimi on Lordi!
Rakkauteni ensisilmäyksellä tai tässä tapauksessa kylläkin kuulemalla tapahtui Tampereella kummitädin luona, kummitäti kuunteli joltain poltetulta cd:ltä Lordia, levyllä taisi olla koko Get heavy'n tuotos..Pikkuisena tyttönä olin ihan ihmeissäni että mitäs tämmöinen musiikki oikein on ja koska olen aina ollut muista poikkeva yksilö, niin eikös tuollainen erikoisuus kolahtanut minuun..ja täysillä!
Tuolloin minulla ei vielä ollut mitään käsitystä mistään hirviöpukuisista heeboista. Tästä sain vasta tietää kiitos erään hyvän ystäväni Vilman, joka oli bongannut 2003 Emma-gaalassa oudon bändin, jonka jäsenet pukeutui monsteriasuihin..Vilma näytti nauhalta tämän bändin sitten minulle ja niin ne palaset loksahti yhteen, kun monsterit astuivat lavalle hakemaan palkintonsa, taustalla soidessa Would you love a monsterman.
Rakastuin koko settiin täysin, hirviöitä ja raskaampaa musiikkia! Äiti kylläkin hivenen ihmetteli mieltymyksiäni, kun kaikki muut korttelin pikkufriidut kuuntelivat Tiktakia ja Nylon Beatia :D Ja meitsin stereoissa soi Lordi ja Hurriganes!
Lordi on yksinkertaisesti ilmiö joka ei lähde miusta pois, ei sitten millään! Vaikkakin yläaste aika oli suhteellisen koettelevaa aikaa hc fanille..
Olen enemmän kuin ylpeä heidän Euroviisu voitostaan, mutta joidenkin mielestä bändi ei olisi pahempaa mokaa voinut tehdä..tästäkin olen monet vitun kerrat saanut kuulla..
Noh varmaankin juuri tuosta hetkestä lähtien sain sitten melkeinpä koko yläasteen kestäneen lempinimen "Loooordi"
Nimi extra oilla sen vuoksi että sitä huudeltiin minulle milloin missäkin aina koulussa ja joskus kotikylällä aina vittuilevaan sävyyn. Ja jos joku asia on minua koskaan vituttanut niin se huutelu, kun ei voinut minnekään mennä ilman että joku vittupää huutaa sieltä että "Lööördi, vitun lordi vittu sitä vittu tätä". Tämä porukka joka jaksoi huudella siitä koostui huomattavan monesta vittupäästä, muutamasta äärettömän stereotypisestä huorapissiksestä jotka hakivat huomiota erityisluokan jätkien silmissä, esittämällä olevansa isojakin koviksia kun uskalsivat jopa sieltä kilometrin päästä huudella "LOORDI!!!!" perääni (:Nämä olivat juuri niitä surullisen kuuluisia sankareita jotka uskaltavat turvallisen välimatkan päästä vittuilla, mutta kasvotusten olisi paskat olleet housuissa.
Koko yläasteen jotenkin jaksoin olla yksinkertaisesti välittämättä siitä ja ajan myötä huutelukin loppui kun vielä 9luokalla jaksoin fanittaa Lordia. Sinänsä olen iloinen noista "huuteluajoista" nykyään pystyn tekemään ja pitämään mistä tahansa, eikä muiden mielipiteillä ole sen kummempaa merkitystä minulle. Opin olemaan ylpeä siitä että uskalsin oikeasti olla erilainen ja tehdä ja tykätä siitä mikä juuri minusta oli hyvää!
Olen kauheasti koittanut pohtia että mikä se viehätys Lordissa oikein on, ne hirviöt, se musiikki, mikä? Erään hyvän ystäväni kanssa tulin siihen tulokseen, että se johtuu varmasti siitä että Lordi on nimenomaan ilmiö.
Se ei ole pelkkä bändi, se koostuu niin monesta eri osasta ja niiden muodostama kokonaisuus on silkkää mahtavaa mielettömyyttä joka tempaisee mukaansa. Ainakin kaikki ne jotka tajuavat mistä ko. bändissä on kyse!
Varattomana opiskelijana, ehkä suurin unelma olisi päästä näkemään edes joskus, edes kerran se monsterishow livenä! Harmittaa ihan vitusti kun ei tiedän koska se hetki koittaa..
Mutta sen vittu lupaan että tuon bändin viehätys EI hiivu miun silmissä koskaan! Se on tähänkin päivään asti kestänyt että kyllä se Lordi on tullut nyt jäädäkseen meitsin sydämeen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti