Tuhannen ja yhden järjettömyyden pohdintaa

Noniin kissat, rotat ja kaikki muut nisäkkäät! Seuraa taas pienoinen jauhantatuokio, näin paremman puutteen puutteesa (kyllä sanoin puutteen puutteessa), tänään aiheenamme on  universumia myllertävä ja muiluttava ilmiö joka on tuttu kieltenoppitunneiltakin, futuuri toisinsanoen tulevaisuus. Tarkentaakseni tarkoitusperiäni (joita hyvin harvoin esiintyy) vielä teidän tyhmyreiden varalta, niin kyseessä on syväanalysoivaa pohdintaa elämästäni sen jälkeen kun Gaudeamus igitur on liverrelty ilmoille, jos siis niin tulee käymään ylipäätään..Mutta toivokaamme parasta.
 Yläasteen loppusuoralla meitsille ei ollut selvää edes haenko lukioon, vaiko amikseen, joten voinette hyvin arvata todennäköisyys prosenttia sille, tiedänkö mitä teen lukion jälkeen. Kovin vaikea on lähteä kehittelemään itselleen teoriassa tulevaisuutta, kun en tunne mitään paloa jotakin tiettyä alaa kohtaan..
Sen tiedän vain, että tahtoisin tulevaisuudessa olla ammatissa joka liittyisi jotenkin teatteriin, lähinnä kirjoittamis mielessä siis. Kirjoittaminen on varmaankin ainoita asioita, joissa olen jokseenkin hyvä ja josta olen saanut myös tunnustustakin, muiltakin tahoilta kuin vain omalta äidiltäni!
Olenkin miettinyt nyt enemmän kuin vakavissani että TeaKkiin (teatterikorkeakoulu! d44) olisi aivan mielettömän psykedeelistä päästä, vähän silti pelottaa että kuinka korkea taso siellä on vastassa dramaturgian puolella. Tuppaa turhan usein lannistamaan taidealojen koulutusten korkea taso, vaikka varmastikkin omat rahkeeni riittäisivät ihan yhtälailla kuin muidenkin hakijoiden, ellei jopa pidemmälle jos tosissani innostun
TeaKkissa olisi myöskin se hyvä puoli, että laitos sijaitsee Helsingforsissa, siis siedettävän matkan päästä täältä susirajalta. Itselläni on se periaate etten minnekään hevonvittuun tahdo lähteä opiskelemaan, kun koko elämä on täällä..
 On myös toki olemassa varsin todennäköinen problema etten pääsisi edes sisälle koko kouluun, joten on hyvä olla varalla pari (tai parisataa) ässää hihassa. Ensimmäisenä ässänä olisikin sitten ihan tampereella tuo TAMK ja siellä sitten elokuva- ja televisioalan koulutusohjelma, jossa pääsisin messevästi opiskelemaan käsikirjoittamista, kelpaisi nimittäin vallan mainiosti, siinä missä dramaturgiakin. Tampereella sijaitsee myöskin toinen ässäni, Tampereen yliopisto, saisin sielläkin pienillä kikkailuilla toteuttaa kirjoittamisfantasiaani.
Mutta jos jostain syystä kävisikin niin etten pääsisi näitä unelmiani toteuttamaan, niin voi olla että minut löytää Osaralta touhuamasta hevosten kanssa.

Mutta kaikkien näiden tylsien vaihtoehtojen yläpuolella on myös ideoiden äiti. Lähden yksinkertaisesti vaan kiertämään maailmaa ja maistelemaan paikallisia viinoja, otan mielelläni vastaan matkaseuraa eli jos kiinnostaa niin infoilkaapa mua ;)

Rakastuminen

Koin totaalisen rakastumisen tässä pari päivää sitten (kyllä, taas vaihteen vuoksi :D)! Alunperin olin etsimässä Oopperan kummituksesta erästä tiettyä kuvaa , mutta silmiin osui eräs kuva pelistä..piti sitten mennä tarkemmin tiirailemaan ja selvisi että kyseessä oli peli Oopperan kummituksesta! Vaikutti niin naurettavalta, hauskalta sekä lumoavalta samaan aikaan, että päätin siltä istumalta päräyttää demoversion omalle koneelleni ja niin siinä sitten kävi että tunnin kestäneen demon jälkene oli pakko saada peli omaksi, joten menin ja maksoin siitä huimat 10€
 Eniten pelissä viehätti uskollisuus kirjaa kohtaa vaikka pelin juoni ei noudattanut Oopperan kummituksen tapahtumia, vaan tekijät olivat tehneet oman tarinansa. Pelissä Erik kutsuu Christinen esiintymään oopperataloon vielä kerran, mutta kutsu on vahingossa osoitettukin Christinen ja Raoulin tyttärelle Evelinalle, joka yhtäkkiä löytää itsensä oopperatalosta.

  Pelissä siis on tarkoitus suorittaa erinäisiä tehtäviä jotta Erik saa kostonsa ja ennenkaikkea rakkaansa takaisin.
Mutta Erik saakin rakkaansa tyttären itselleen, siinähän on kerrassaan mainio kosto heille jotka pettivät hänet kauan aikaa sitten.

Rakastuin ennenkaikkea mysteerityyliseen toteutukseen, toimi erittäin hyvin, lisäksi grafiikka teki suuren vaikutuksen. Mikseivät kaikki pelit voisi olla näin kauniita

 

Hörönn

En olekaan näemmä muistanut postata mitään minun ja vuokraheposeni puuhailuista.. Täytyy sanoa että olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni lopettaa entisellä tallilla käynti ja aloittaa ystäväni pollen vuokrauksen.
Reesia on aivan ihana eestinheppa tamma, hassua sinänsä mutta pidän erityisesti tästä otuksesta vaikka mieluiten suosin enemmän ruunia ratsuina.
 Tämä tamma on hieman tättähäärä välillä mutta vallan mainio olento silti, kevään aikana kuulemma olisi kuulemma tarkoitus astuttaa Ressukka ja sitten tuleekin uusi vauva tallille<3

"Yhyy taas joutuu töihin :<"

 Välillä se fiilis ratsastusta kohtaan on täysin kateissa ja aikapaljon vallitsevalla säätilallakin on vaikutusta asiaan, nyt taas leudoimmilla keleillä on ihan mukavaa käydä hepostelemassa..tosin tänään mittari näytti jälleen uhkaavasti -20 astetta, saas nähä jänistänkö huomenna tallille menon kanssa vai en! Minun puolesta se kesä saisi tulla tai edes ne leudommat kelit, otan mieluusti vastaan vaikka loskapaskasään! Jumalauta tuota pakkasta kestä edes kuolleet ruumiit..
 Ymmärrän täysin miksi jotkut ihmiset pelkäävät hevosia saatika sitten ratsastamista, kyllä minäkin olen saanut kokea pelon hetkiä niin aloittelijana kuin vähän kokeneempanakin. Tärkeintä on ettei anna pelon viedä itseään mennessään, koska se tunne kahlitsee ihmisen totaalisesti. Vaatii todella paljon rohkeutta että uskaltaa nousta takaisin satulaan pahan putoamisen jälkeen, olen itsekin välillä miettinyt etten enää yksinkertaisesti uskalla, mutta olen silti pakottanut itseni uskaltamaan. Ja lopuksi sitten kuvapostausta heposista menneisyydestä ja nykyisyydestä (:

Reesian kanssa uhmattiin armotonta pakkasta

Diksonin perkele riipi välillä hermot riekaleiksi :') <3

Nami<3

 Namista täytyy tehdä erityismaininta, sillä se oli ensimmäinen hevonen jolla ihan oikeasti ratsastin, tosin joskus 10vuotiaana jollain päivän pituisella leirillä. Sittemmin kun siirryin edelliselle tallilleni ratsastasin ensimmäisen oikean tuntini sillä<3 Tämä tapaus on jättänyt monta hyvää muistoa, nytkin osaan jo hymyillä mokilleni joita tuon tapauksen kanssa teimme, tai niille hetkille kun tamma oli huonolla tuulella ja riistäytyi käsistä :')
Siitä huolimatta tämä hevonen on suuressa merkityksessä sen osalta että aloitin oikeasti ratsastamaan, onneksi kaveri on nykyään yksityisenä, ei tarvitse viettää viimeisiä päiviään kouluheppana.

Lennu<3

 Lennua minulla on oikeasti todella ikävä..se oli varmaankin ainoa syy miksi jaksoin jatkaa siellä. Tämä tapaus ei todellakaan ole niitä hienoimpia ratsuja, mutta minulle se on silti paras ikinä! Lennu oli herttainen herrasmies, sopivan kujeileva otus mutta äärimmäisen lempeä ja kiltti otus, välillä tosin oli ilmassa pientä hösöttämistä ja pienempänä pelkäsinkin hieman sitä :'). Mutta rakkauteni tuota hepoa kohtaan kestää, sain siihen luotua jonkinlaisen yhteyden, tiesin tarkalleen miteen ailtä piti pyytää laukannosto ja tiesin sen vahvuudet ja heikkoudet. Aina välillä tuntui siltä kuin se olisi pystynyt aistimaan sen että välitän siitä suuresti, varsinkin kun se joskus tunnin jälkeen karsinassa painoi hellästi  turpansa olkapäätäni vasten<3
Jos Lennu olisit yhtään nuorempi ja minä varakkaampi ostaisin sinut oitis itselleni..ja ostaisin nytkin vaikka vanha oletkin, saisitpa viettää rauhallista eläkettä kanssani :D

Kaunis Päivä

Voi Morson kyrpä! Kyllä meinaan saa taas huomaa, että arki on napsahtanut käyntiin, tosin hyvin ilmeisesti käsijarru päällä, ottaen huomioon tämän ja elisen päivän tapahtumat :D!
Valaisin jälleen loisteliaalla älykkyydelläni harmaata kouluarkea tupakkipaikalla, oli harvinaisen tuulinen päivä ja ennen ensimmäistä tuntia nautiskelimme ystäväni kanssa arjen pienistä lohduista, siinä jossain vaiheessa huomasinkin että tulipesä oli lentänyt (tuntemattomasta syystä) jonnekin ja jouduin sytyttämään setin uudestaan.

Näin hilpeätä lukiolaisen elämä on, kyä sen ilmeestäkin näkee!

Kotvan kuluttua aloinkin sitten haistelemaan, että haiseepas nyt oudolta..ja eikös se perkele ollut lentänyt shemaghini kätköihin ja polttanut pienen reiän. Tähän väliin voi vain todeta, että niin kannattaako niitä keuhkoja tervata ni !
 Ja ettei tämä pieni kömmähdys olisi jäänyt päivän viimeiseksi, niin enköhän pistänytkin oikein ranttaliksi ja lensin komiasti polvilleni koulun ovella, voin kertoa että polveni ovat kärsineet.. Jos jossain olen hyvä niin sähläämisessä ja kohtalon ivan kohteeksi joutumisessa!
 Tänään taas tapahtuikin sitten seuraavaa, aamulla suunnilleen klockan 06.20 havahdun hereille ja manaan itseäni alimpaan helvettiin, koska olen tehnyt niin rankan lukujärjestyksen tänä vuonna itselleni..Noh eipä tämä mitään, muistin onnellisesti että ensimmäinen tunti oli peruttu ja jäin vielä 1,5h koisimaan lämpöisen peiton alle. Oli sanoinkuvaamattoman hyvä fiilis aamulla, kun lopulta nousin, mutta vielä tämä riemu oli muuttuva armottomaksi murhanhimoksi Länsilinjoja kohtaan. Pysäkille saavuin klo.08.50 ja Nanna siihen heti perään. Noh kas kummaa olimme vielä pysäkillä klo 09.10 kun bussin olisi pitänyt ilmestyä paikalle ja 15minuuttia sitten. Tunnollisina opiskelijoina odotimme viimeiseen asti, muttakun bussia ei enää klo: 9.30 kuulunut, päätimme suksia vittuun :D
 Noh eipä siinä mitään, menimme Nannalle rapsutteleen koiruutta joka oli ikionnellinen kun ei joutunutkaan jäämään yksin..söimme vähän leipää ja nautimme Nannan gourmet ateriasta, hieman raa'aksi jäänyttä spagettia ja makaroonia ft. ketsuppi. Kyllähän tuo kouluruuan voittanee (:. Päähämme pilkahti myös kaunis ajatus lähettää Länsilinjoille rakkauspostia ja sen me todentotta teimmekin..tosin uutta bussi aikataulua silmäillessämme repesimme totaalisesti liitoksistamme kun totesimme että "Ahaa koulubussi lähteekin nykyään 5 minuuttia aikasemmin, kiva tietää (:" En tiedä kyllä kumpaa tässä pitäisi kiittää, Länsilinjoja vai meidän koulua kun tälläinen, kovin tärkeä informaatio ei ole meille asti etsiytynyt..

Asian ytimessä, en kommentoi vaatteitani EI OO MUN

Noh enhän minä toki valita 2 tunnin pituisesta koulupäivästä, josta tosin päätimme lintsata matematiikan takertuen oljenkorteen, että "Luokan ovi on kiinni, ei pääse tunnille", todellisuudessahan meidän rento opettaja olisi varmasti päästänyt tunnille vielä vaikka myöhässä olimmekin..mutta kukapa vittu sinne olisi tosissaan halunnut, että olisi vaivautunut oikein koputtamaan luokan oveen! En minä ainakaan.. ja sen varmasti huomaa taas tulevasta kurssiarvosanastakin :D
 Kotiin päästyäni päätin korvata lusmuiluni harjoittamalla kotiaskareiden tunnollista tekemistä, ilman että erikseen minulta pyydetään ja täytyy kyllä sanoa että porukat olivat oikein mielissään kun kämppä (etenkin wc ja keittiö) ei ollut kuin sontapommin jäljiltä, eipähän tarvitse tänään kuunnella ylimääräistä napinaa eritärkeistä asioista..kuten vaikka koulusta, johon suhtaudun kuulemma aivan liian..miten sen nyt sanoisi.. olkataktiikalla (=olkia kohauttamalla).

Tosin en ehkä noita kuvioita tahdo käärmeeseen (:

 Ja nytkun kaikki varsinaiset työt on tullut tehtyä aloitin taas tatuoinneista haaveilun! Toukokuussa kun täytän vihdoinkin 18 vuotta, ajattelin toteuttaa yhden unelmistani ja hankkia sen tatuoinnin ja jos oikein hyvä mäihä käy, vanhemmat ehkä suostuisivat maksamaankin ainakin osan siitä. Alunalkujaan funtsin jonkinlaisen lilja-tatuoinnin ottamista joko tuohon rinnan päälle tai olkapäähän tai selkään, sen vuoksi että etunimeni tulee heprean sanasta Shushannah, joka tarkoittaa liljaa. Nyttemin taas olen miettinyt (naurakaa vain) Potter aiheisia tatuointeja (: Kuitenkin kyseinen ilmiö on ollut niin valtava osa elämääni pienestä pitäen ja vaikuttanut minuun monessakin mielessä (: Ja ennenkaikkea vaikuttanut haluuni ryhtyä hankkimaan elantoni kirjoittamalla. Ensimmäisen mieleeni tuli tietenkin Piemän piirto (voin sitten kutsua yön synkimpinä hetkinä Voldemortin luokseni..mitä!)
 Toinen vaihtoehto olisi jokin loitsu kirjoitettuna kumpaankin ranteeseen, mietin ensin Avada kedavraa, mutta sitten bongasin internaaazista kivan Suojelius tatuoinnin<3

Noh tässä onneksi kerkiää vielä muutaman kuukauden pohtimaan ja pähkäilemään kumman otan, ellen ottaisi sitten molempia ja saattaa se liljakin jossain vaiheessa ilmestyä. Itsehän en mitään kovin pientä, saatika yksinkertaista itseeni tahdo tatuoida..rahan tuhlaamiseksi menee. Olen aina ollut sitä mieltä että jos otetaan tatuointi otetaan kerralla sitten tarpeeksi hieno perkele!
 Mutta näissä tunnelmissa päättelen tämänkin postauksen ja jätän teidät pohtimaan olenko A) Sekaisin vai B) Vitun sekaisin<3 vai C) Täysin kaheli, joka ei edes jaksa tarkastaa kirjoittamaansa kirotusvireiden varalta..Vitut niistä mie meen nukkuun!

Elämä on välillä ihanaa

On ihan hassua kokea uudelleen rakastuminen, tällä kertaa ei ole kyse kenestäkään henkilöstä, vaan kirjoista.
Käväisin nimittäin katsastamassa tuon uuden Harry Potterin ensimmäisen osan ja se oli jotain älyttömän suloista rakkautta, elokuvan jälkeen löysinkin itseni selailemassa itse kirjaa ja kas kummaa aloinkin tosissani ahmia sitä.
Nyt olisi tarkoituksena lukea koko sarja alusta loppuun, kunhan vaan saisi jostain hamstrattua ne kaksi ensimmäistä osaa.

 Tunne oli vaan niin käsittämättömän hauska kun muisti taas kuinka hauskaa Potter kirjojen parissa on ollut, tuli ihan mieleen pentuajat kun jonkun kaverin kanssa kisattiin aina siitä kumpi lukee uuden kirjan nopeampaa loppuun..voi niitä aikoja <3. Harrisonpoterssonista vielä sen verran että koin suuria tuntemuksia erästä hawtkaappari setää kohtaan..oomnomnom prrh<3
 Sen lisäksi että nautiskelin J.K.Rowlingin ihanaisesta luomuksesta, nautin myöskin täysin siemauksin lomasta. Täytyy myöntää että, suunnilleen 3 viikkoa kestänyt loma teki niin hyvää motivaatiolleni ja ennenkaikkea hermoille! Melkeinpä joka yö meni valvoessa ja aamut (tai itseasiassa päivät..) nukkuessa. Eli kaippa tässä jaksaa taas hieman ahertaa taas, ainakin seuraavaan lomaan asti (: Tulevan hiihtoloman tiimoille myös pieni riiviöni täyttää jo huiman vuoden! Iso mies onkin sitten jo puolessa välissä elämäänsä, vaikka se ei kovin montaa vuotta elä, niin ainakin sen pieni elämä on ollut täynnä rakkautta, hellyyttä ja herkkuja, mitäpä muuta pieni pörröinen otus voisi toivoa (: