Hörönn

En olekaan näemmä muistanut postata mitään minun ja vuokraheposeni puuhailuista.. Täytyy sanoa että olen enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni lopettaa entisellä tallilla käynti ja aloittaa ystäväni pollen vuokrauksen.
Reesia on aivan ihana eestinheppa tamma, hassua sinänsä mutta pidän erityisesti tästä otuksesta vaikka mieluiten suosin enemmän ruunia ratsuina.
 Tämä tamma on hieman tättähäärä välillä mutta vallan mainio olento silti, kevään aikana kuulemma olisi kuulemma tarkoitus astuttaa Ressukka ja sitten tuleekin uusi vauva tallille<3

"Yhyy taas joutuu töihin :<"

 Välillä se fiilis ratsastusta kohtaan on täysin kateissa ja aikapaljon vallitsevalla säätilallakin on vaikutusta asiaan, nyt taas leudoimmilla keleillä on ihan mukavaa käydä hepostelemassa..tosin tänään mittari näytti jälleen uhkaavasti -20 astetta, saas nähä jänistänkö huomenna tallille menon kanssa vai en! Minun puolesta se kesä saisi tulla tai edes ne leudommat kelit, otan mieluusti vastaan vaikka loskapaskasään! Jumalauta tuota pakkasta kestä edes kuolleet ruumiit..
 Ymmärrän täysin miksi jotkut ihmiset pelkäävät hevosia saatika sitten ratsastamista, kyllä minäkin olen saanut kokea pelon hetkiä niin aloittelijana kuin vähän kokeneempanakin. Tärkeintä on ettei anna pelon viedä itseään mennessään, koska se tunne kahlitsee ihmisen totaalisesti. Vaatii todella paljon rohkeutta että uskaltaa nousta takaisin satulaan pahan putoamisen jälkeen, olen itsekin välillä miettinyt etten enää yksinkertaisesti uskalla, mutta olen silti pakottanut itseni uskaltamaan. Ja lopuksi sitten kuvapostausta heposista menneisyydestä ja nykyisyydestä (:

Reesian kanssa uhmattiin armotonta pakkasta

Diksonin perkele riipi välillä hermot riekaleiksi :') <3

Nami<3

 Namista täytyy tehdä erityismaininta, sillä se oli ensimmäinen hevonen jolla ihan oikeasti ratsastin, tosin joskus 10vuotiaana jollain päivän pituisella leirillä. Sittemmin kun siirryin edelliselle tallilleni ratsastasin ensimmäisen oikean tuntini sillä<3 Tämä tapaus on jättänyt monta hyvää muistoa, nytkin osaan jo hymyillä mokilleni joita tuon tapauksen kanssa teimme, tai niille hetkille kun tamma oli huonolla tuulella ja riistäytyi käsistä :')
Siitä huolimatta tämä hevonen on suuressa merkityksessä sen osalta että aloitin oikeasti ratsastamaan, onneksi kaveri on nykyään yksityisenä, ei tarvitse viettää viimeisiä päiviään kouluheppana.

Lennu<3

 Lennua minulla on oikeasti todella ikävä..se oli varmaankin ainoa syy miksi jaksoin jatkaa siellä. Tämä tapaus ei todellakaan ole niitä hienoimpia ratsuja, mutta minulle se on silti paras ikinä! Lennu oli herttainen herrasmies, sopivan kujeileva otus mutta äärimmäisen lempeä ja kiltti otus, välillä tosin oli ilmassa pientä hösöttämistä ja pienempänä pelkäsinkin hieman sitä :'). Mutta rakkauteni tuota hepoa kohtaan kestää, sain siihen luotua jonkinlaisen yhteyden, tiesin tarkalleen miteen ailtä piti pyytää laukannosto ja tiesin sen vahvuudet ja heikkoudet. Aina välillä tuntui siltä kuin se olisi pystynyt aistimaan sen että välitän siitä suuresti, varsinkin kun se joskus tunnin jälkeen karsinassa painoi hellästi  turpansa olkapäätäni vasten<3
Jos Lennu olisit yhtään nuorempi ja minä varakkaampi ostaisin sinut oitis itselleni..ja ostaisin nytkin vaikka vanha oletkin, saisitpa viettää rauhallista eläkettä kanssani :D